Hehe, hups. Mä en näköjään oo kauheen hyvä bloggaaja, kun viime postauksesta on noin kauan : DDD Mutta tässä esittelen siis hepat! Tallilla on seittemän hevosta, joista neljä on omistaja-tyttären kilpaponeja (kaks niistä on mun käsittääkseni vaan ylläpidossa ja kilpailtavana), kaks on tytön entisiä (?) kisaponeja ja yks on suokki. Voisinkin esitellä hevoset mun suosikkijärjestyksessä!

Eli ekana on mun ehdoton suosikkini Tikru. Se on 17-vuotias tilastoponi, joka on väriltään tiikerinkirjava. Tikru on tuotu Virosta joskus nuorena. Tikru on ollu näillä omistajilla 5 vuotta ja se oli omistaja-tyttären eka kilpaponi. Säkää Tikrulla ei oo kun 130cm ja se on kisannu aluetasolla 90 sentin luokkiin asti. Tikrun antamista ylläpitoon jonnekin on puhuttu, mutta onneks ruuna on aika pahansisunen karsinassa, niin sitä ei voi antaa ihan kelle vaan! Ja miks Tikru on mun suosikki? Koska mä vastaan sen liikutuksesta (luojan kiitos oon riittävän lyhyt siihen!!) ja saan pitää sitä melkein kun omaani. Ja on Tikru tosi kiva poni muutenkin, vaikka se puree ja voi potkiakin karsinassa. Ratsastaessa se on tosi kiva kun vaan on ite napakka. Tikrulla on ihan parasta hypätä ja käydä maastossa! Koulu on Tikrun kanssa hankalaa, kun se ei tykkää esim väistöistä ollenkaan.

Mun seuraava suosikki on Keiju. Keiju on 15-vuotias eestinhevosen ja arabin risteytys, joka on Tikrun tapaan tuotu Virosta. Keijukin on ollu omistaja-tyttären ratsuna pitkään, se tuli kuulemma vuosi Tikrun jälkeen. Keiju on aivan ihana kimo ja se on niiiiin kaunis että melkein tekee kipeetä! Keijulla on tosi hieno ravi, mutta siinä on aika kamalaa istua. Keiju on kisannu nykysen omistajansa kanssa aluekisoja metriin asti mutta tavotteena ois kuulemma päästä vielä pari metrikympin rataa ja sitten kokeilee kansallisia. Keiju on tosi herkkä ja energinen ratsastaa, mutta hypätessä se on innokas ja luotettava eikä se kieltele tai tiputtelekaan. Saan aika paljon ratsia Keijullakin, kun se on omistaja-tyttärelle niin tuttu tai jotain sellasta. Niin joo, Keiju on mittaustodistuksen mukaan 141cm korkee, mutta mun mielest se tuntuu pienemmältä kun se on niin siro.

Kolmanneks eniten tykkään lehmänkirjavasta Chewie-tammasta. Se tuli viime keväänä, eli on ollu alle vuoden omistaja-tyttären käytössä. Chewie on Saksasta ja vaikka se Suomessa on tilastorekisterissä, niin Saksan papereissa se on kuulemma lewitzer. Se on joku saksalainen, lehmänkirjava ponirotu, joka vastaa kai ratsuponia. Chewie on 11-vuotias, säkä on 148cm. Saksassa Chewie on hypänny kuulemma jopa 130cm kisoissakin, mutta viime kaudella se kipan mukaan on startannu vaan muutaman alue 90cm ja 100cm omistaja-tyttären kanssa. Mutta tällä on kans tosi hyvät liikkeet ja just tossa yks päivä kattelin kun omistaja-äiti teki sillä laukkasulkua, että kyllä se kouluakin osaa! Chewie on tosi hauska ja mun mielest se on huumorintajunen poni. Ratsastaessa se voi joskus esittää kaikkee tyhmää niinku pukkeja, pystyynhyppimisiä ja sivuhyppyjä, mutta sitten kun laitetaan esteitä eteen niin se on ihan tykki! Chewie on ylläpitoponi, mutta sen omaks ostamisesta on puhuttu.

Neljäs suosikki vois olla vaikka Rilla, joka on tallin ainoo hevoskokonen eläin. Rilla on 10-14v (en oo ihan varma) suokkitamma ja se on pääasiassa omistaja-äidin ratsuna. Rilla on ratsukantakirjassakin kolmosella ja sillä on kaksvuotias tammavarsa, joka tosin myytiin just kun aloin hoitaa täällä. Rilla on tosi osaava suokki ja se on menny ihan kansallisiakin helppo A luokkia ja sillä on sijotuksiakin (ne tosin tais olla aluekisoista). Rilla on tosi helppo hoitaa ja hirveen nöyrä kaikessa. Sillä ratsastaminen on kivaa, kun se ei hötkyile joka suuntaan eikä se pelkää yhtään mitään. Joskus omistaja-äiti pitää mulle tunteja Rillalla mikä on tosi kivaa! Omistaja-tyttö aikoo hypätä Rillalla kisoissa jotain ens kesänä, saa nähdä mitä siitä tulee.

Viidenneks vois mainita Veeran. Veera on 7-vuotias ratsuponitamma, jolla on säkää 146cm. Veera on Ruotsista. Se on aika tavallinen ruunikko, mutta sillä on nätti piirto ja pari tasakorkeeta sukkaa, että se on ihan kivannäkönen. Surkeet liikkeet sillä on, paitsi laukka on aika hyvä. Veera on ylläpitoponi, joka tuli tänne kaks vuotta sitten alunperin omistaja-äidin koulutettavaks, kun sen oma omistaja ei pärjänny sille. Mä en tiä miksei se pärjänny, koska mun mielest Veera ei oo vaikee. Se on vähä itsepäinen ja testailee, mutta ei sille tarvii kun vähä napakasti komentaa ja sitten se menee ihan hyvin. Veera on hypänny kisoissa metriä ja kai samalla linjalla jatketaan tulevallakin kaudella.

Kaikista kivoimman värinen on ruunivoikko Purkka. Purkka on poneista uusin, se tuli Saksasta vasta Rillan varsan myynnin jälkeen, eli just tossa vuodenvaihteen aikoihin. Purkka on welsh part bred ruuna, säkä 146cm ja rakenteeltaan tosi siro. Omistaja-tytär väittää, että Purkka ois hypänny ja viel sijottunutkin Saksassa kisoissa 120cm luokissa, mutta mä vähä epäilen, koska Purkka tulee vasta tänä vuonna 6 vuotta. Purkka on aika sähikäinen ja poneista vaikein ratsastaa. Mä en tosin oo viel kertaakaan menny sillä, mutta helpolta ei meno näytä. Kerran me hypytettiin omistaja-tyttären kanssa Purkkaa irtohypytyksenä ja se hyppäs 140cm okserin hyvällä ilmavaralla! Kumpikaan meistä ei uskaltanu enää nostaa estettä, ehkä se ois menny viel isompaakin, mutta meitä ihmisiä hirvitti.

Vikaks mun suosikkilistalla sijottuu Jutta. Jutta on tallin vanharouva, koska se on jo 22-vuotias. Jutta on ostettu tähän perheeseen kuulemma jo kymmenen vuotta sitten ja omistaja-tyttö on opetellu ratsastaa sillä. Jutta on söpö, lehmänkirjava shettistamma, jolla on säkää kantakirjan perusteella tasan metri. Mä en oo kertaakaan ratsinu Jutalla ja muutenkin lähinnä siivoilen sen karsinaa ja taluttelen sitä, joten siks Jutta on suosikkijärjestyksessä vikana. Ei siin mitään vikaa oo, se on vaan niin pieni. Omistaja-äiti lupas opettaa mut valjastaa, niin sitten voin käydä ajamassa Juttaa, kun en pysty ratsii sitä eikä kukaan oikeen ehdi sitä liikuttaa.

Siinä siis mun hoitohevoset. Oikeita nimiä en aio kertoo ja kaikki nää lempinimetkin on muutettu. Toivottavasti en ite sekoo!!

Tästä se alkaa, mun ura bloggaajana! Tarkoituksena on siis kirjotella tänne arjestani pikkutallin hevosenhoitajana. Korostetaan nyt heti alkuun, että tahdon pysyä tunnistamattomana, eli KAIKKI nimet hevosista lähtien on muutettu ja joitakin yksityiskohtia vaihdettu (tyyliin: oho, volvosta tulikin mersu). En myöskään aio mainita nimeltä valmentajia tai kilpailupaikkoja. Jos joku ihmettelee, miks lähden tällaseen sekoiluun, niin tahdon pystyä kirjoittamaan avoimesti tuntemuksistani jne. Ehkä joku tajuaa mitä haen :)

Koska kaikki tykkää kertoo ittestään, niin alotetaan siitä, että mä kerron kuka täällä oikein kirjottelee. Mä olen siis pian 15 vuotta täyttävä yläkoululainen Suomesta. Ratsastuksen alotin alakoulun ekalla, eli kohta tulee syksyllä 8 vuotta ratsastusta täyteen! Oon kuitenkin ratsinu vaan ratsastuskoulun tunneilla ja kesäsin leireillä, joten kauheen taitava en ole. Joskus hoidin melkein vuoden yhtä ratsikoulun risteytysponia, mutta sillä oli kolme muutakin hoitajaa ja mulla oli sen kanssa vaan yks hoitopäivä viikossa, joten ei sitä oikein hoitamiseks voi sanoa!

Tää pikkutalli, jossa nyt hoidan, on siis mun eka “oikee” hoitopaikka. Alotin siellä viime joulukuun alussa ja oon tavallaan ainoo hoitaja. Mun hommana on pitää kamppeet puhtaina, laittaa hevosia valmiiks ratsastusta varten ja siivoilla karsinoita. Joskus pääsen ratsiin ja yhden ponin liikutus on oikeestaan mun vastuulla. Mun ja hevosten omistajien lisäks tallilla käy joskus omistajaperheen tyttären kavereita, mutta aikalailla mä saan olla omissa oloissani tallilla. Se sopii mulle törkeen hyvin!! Oon aina ollu vähä sellane erakko.

Tallin omistaa sellanen perhe, johon kuuluu isä, äiti ja tytär. Omistaja-isä auttelee tallilla aina sillon tällön, mutta lähinnä äiti ja tytär pitää tallia pystyssä. Omistaja-äiti on ratsastuksenopettaja, tosin se tekee mun käsittääkseni sihteerin töitä päivisin ja käy vaan parina iltana läheisellä ratsikoululla opettaa. Kaikki hevoset on oikeestaan tän perheen tyttären ratsuja ja tyttö kisaa esteitä. Omistajaperheest en taida sanoo sen enempää. Tyttö on tosin mua vuotta nuorempi eli tulee tänä vuonna 14v.

Tallissa on kuus karsinaa, mutta seittemän hevosta, koska kaks pikkuponia asuu samassa boxissa. Tallissa on tietty satulahuone ja sen perältä pääsee pieneen kuivaushuoneeseen, joka toimii samalla sekalaisena varastotilana. Pieni rehuvarasto löytyy kans ja rehuvaraston vieressä on tallin puolella pesukarsina. Koska rehari on aika pieni, niin siellä ei oikeesti oo kun rehut ja joskus heinäpaali tai pari. Pääasiassa heinät on ulkona yhessä ladossa ja kottikärryillä sitten raijataan heinää talliin.

Pihassa on lantakontti ja sitten toisessa kontissa turvetta. Putkiaidalla aidattuja hiekkatarhoja on tallin vieressä kolme ja tallia vastapäätä on pieni hiekkakenttä (olisko just ja just joku 20×40m), jossa on lauta-aita ja yks valotolppa keskellä toista pitkää sivua. Sitten tällä pikkutallilla on oma iso pelto, jossa on kesäsin laidun ja talvella siinä saa ratsastaa. Ja tallin pihapiirissä on kans omistajaperheen omakotitalo.

Kello alkaa olla jo sen verran, että pitää mennä nukkuu! Huomenna kun pitää mennä aamutalliin. Seuraavassa postauksessa esittelen hepat!